lauantai 13. huhtikuuta 2013

Miten minusta tulee



Vesi tippuu laiskasti sillan karmeja nuollen. Minä seison alla ja nappailen pisaroita kielen kärjelle. Olen seisonut täällä pitkään punaisissa kumppareissa. En muista miten pitkään. Olen seisonut pitkään, tässä samassa Samassa.

Eilen seisoin täällä toisen kanssa ja minua jännitti. Vikkelä eläin kipitti pitkin vatsanpeitteitä. Toissapäivänä seisoin täällä Toisen kanssa. Joskus se ottaa minua kädestä ja suputtaa korvaan asioita, jotka minä toteutan tottelematta itseäni.
 
Koivut riiputtavat päätään kivien sammalissa ja varis selvittää kurkkua. Oheispäivistä en muista mitään, luulisin kuitenkin, hänellä oli omat syynsä ja minä olen valmis antamaan anteeksi. Jonain päivänä istun hänen kanssaan neljä tuntia kahvilassa ja nauran.

Jonain päivänä olen harjoittanut unohdusta: alkanut olla oikeaoppisesti sisar Hento Teresa. Nyt hän nauraa minulle, minua ei huvita. Mikään. Täältä kahvilasta saa huonoa kahvia. Minä kerron hänelle iloisia asioita.

Hiukset liimaantuvat pitkin niskaa. Ajatukset pyörteilevät hitaasti kuin joen mustalta pinnalta nouseva usva. Ilma on lämpimämpää, vesi kylmempää ja syksyn lehdet liiskaantuvat asfalttiin samaan tahtiin hengityksen kanssa.

Tämä kaupunki on pulsari. Kuuluu tasainen juoksutossun rummutus. Lähenee, lähenee, loittonee, tänään hän kuoli.

En tunnista kasvoja uudesta paikasta ja olen käytävillä eksyksissä. Pakenen sillan alle ja istahdan ruoholle vaikka maa on kylmä ja joki valittaa olemassaoloaan. Vesi jaksaa virrata päivästä toiseen samoja uomia pitkin. Nousen joka aamu linja-autoon ja juoksen kosteaa hiekkatietä kunnes keuhkoista tirskuu verta. Aamuina, joina herätyskellon ääni ei riitä raottamaan paksubarokkista porttia takaraivossani, rutiinit nostavat minut kyllä sängystä.

En tiedä, olenko siitä kiitollinen. Kaikki hyvät päätökseni teen viidessä minuutissa. Ja äkkiä olenkin tiivis, sisältä ulos. Tämä ranta saa niellä kaikki.

Suvantokohdissa näkyy hiukan riitettä. Minä huohotan ja käännyn hiljaa kävelemään. Ensimmäisenä päivänä minulle sanottiin, että aika toteutuu vain tilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti