Prologi
Aloin koota pöytälaatikkojani tekstitiedostoiksi, kun kuulin uuden runouden, eli Saarikosken runokilpailusta viime talvena. Sain kaavittua kokoon noin kahden kokoelman verran sekalaisia runoja ja räpellyksiä, mutta totesin niiden olevan melko sekalainen soppa niikseen julkaistavaksi, joten osallistuminen jäi siltä erää. Tuloksena minulla on noin kaksisataa Word- arkillista runoa, joista aion julkaista parhaita paloja tässä blogissa. Aloitin aktiivisen runokirjoittamisen jo lapsena, mutta vasta 2008 hommaan alkoi tulla erilaista ulottuvuutta. Nykyään, kirjallisuuden opiskelijana, kokopäiväinen kirjallisuuden analysoiminen ja lukeminen on lähes kokonaan tyrehdyttänyt muun kuin esseekirjoittamisen, joten uutta materiaalia tipahtelee vain harvakseltaan.
Tässä blogissa pyrin julkaisemaan runon vähintään kerran viikossa ja korkeintaan yhden päivässä. Kaikki tekstit ovat julkaisemattomia ja näkevät valoa ensimmäistä kertaa tässä blogissa. Runot kuuluvat kahteen kokonaisuuteen: Kehityskerrointa olen vääntänyt vuoteen 2009 asti ja sen jälkeen työn alla on ollut tiedosto, jonka nimi on ollut vuodesta 2010 alkaen muun muassa Taivasmateria, Valolta piilossa ja Yhdestä yksinäisyydestä. Joten tästä blogin nimi.
Kehityskerrointa ja muita runoja erottaa se, että Kehityskertoimen runot eivät ole enää omalle elämälleni ajankohtaisia, joten niiden julkaiseminen ei oikeastaan enää tunnu siltä kuin aukoisi salaisten arkistojen laatikoita muille. Uudempien runojen joukossa on materiaalia, jonka julkaiseminen hirvittää jo valmiiksi. Kuitenkin, nämä runot on kirjoittanut kirjallisuutta opiskeleva ja tätä materiaalia työkseen tutkiva ihminen, jonka pitäisi osata jo jotakin perusjuttuja. Opinnot ovat toisaalta taakka ja toisaalta helpotus kirjoittamisen kannalta: Joskus tuntuu, että kaiken sanottavan on jo joku sanonut ja oman tyylin tavoittelu on vaikeaa, sillä omaperäisyyttä saa hakemalla hakea tässä omakustanteiden sienimetsässä. Olen tutkivana opettajana erityisen kiinnostunut juuri omakustanne- ja pöytälaatikkosektorista, erityisesti runouden saralla.
Sain kustannussopimuksen Kehityskertoimeen 2008. Tein silloin ison päätöksen ja kieltäydyin kustantamisesta, vaikka olin nähnyt ison työn kokoelman muokkaamisessa ja lähettelemisessä eri kustantajille. Olen nykyään tyytyväinen mielenmuutokseen, sillä vaikka tuolloinen kokoelman julkaisu olisi ollut toisaalta unelmien täyttymys, se olisi saattanut tuoda myös paljon lieveilmiöitä mukanaan. Olen paljon onnellisempi pöytälaatikkokirjoittajana, sillä runot ovat tärkeitä itselleni, eivätkä ammatillisen työn tuloksia.
Joten, täältä pesee. Ottakaa kiinni ja kommentoikaa - ehdotelkaa, osallistukaa, antakaa palautetta.
