Kerro minulle sade

           Tulet lähelle

           uudeksi

           tulet kutsumatta

           lähdet pyytämättä

           miten se tapahtuu

           miten purat

                          satuttavia lauluja

                         

           kerro miksi luotat

                                                   

anna ohje                         

          että osaisin kohdata sinut uudestaan, oikeassa järjestyksessä

                          pitelemätön,

osuutesi vasten lasia lyöty

          jätä pois ylimääräinen

mitä jää

                           paitsi se koruton sana

Kerro se.

Kerro minulle sade.

Kerätkää minut maasta

Kerätkää minut maasta,

      Nostakaa kappaleeni

                Tehkää minusta kivimuuri,

                hiljainen ja tukeva

luu luulta vankka

kestämään

   karkaistuja suuntia,

      ennen niin selviä ja yksioikoisia

                               Minkäänolemattomuuden kartta

                                                tihkuvien puiden kupeissa.

Hetki on märkä

Tehkää minusta kivimuuri.

                Kylmä, vahva ja tukeva.

Painakaa sydän perustuksiin,

etteivät taipuisat säkeet sitä hapettaisi.

Uni

Ei nukkaakaan välissämme,

vaativat kädet

hamuamassa kylkeä kuin huulet

       reisissä tutkien

         viilettää luonnollinen rytmi

      Jokaisessa huokosessa

                haukkoo tila happea

mahdottomat palkeet

tiivistymässä pitkin

                             muinaista luuta

                                             ojennuksessa

                                                          käsi vapisee

Viidakon paratiisilinnuista varisee sulkia.

Kuin sumu, hitaasti ne käpertyvät retkikunnan olkapäille.

Elimistön kiivas kuolinhuuto

kiirii tiheässä hajussa,

pisara banaaninlehdeltä

hukkuu

ihmiskäden toimesta

lammikkoon,

          loukkaa maidonvalkeaa

          orkideaa

          miekka

tai hampaiden välistä ilma

kiivaasti kamppaillen

avaruus pullistuu matkalla

Ja kosteus vetää tulijan tiukasti subtrooppiseen halaukseen.

Pelko,

joku outo tähtisumunsumun puunto,

läpäisee estävät kämmenet, jotka

                                               edeten silittelevät

                                               latvustossa hiipiviä kuoriaisia.

Opas osoittaa

auringosta länteen -

vielä valaisee linnunradan juoksuaskel

sametinsineen upotettuissa astinkivissä.

Siellä -                             

sulkakäärme jännittänyt lihaksia äärettömiin nopeuksiin,

kertonut jumaltaruja kielellä,

joka on jäänyt kaikilta kuulematta.

seuraa katsekontakti

                                     Sssh!

                                     Niljainen matto ynisee maassa

hän nyökkää varmoin silmin kääntyen

ja Magalhães mittailee poispäin kaartavaa lakipistettä.

On vain valkeanharmeaa taivaankantta tänään

pilvet väijyvät maapallon

toisella puolella kasassa

hännät puolelta toiselle ärsyttävästi

kutsuen matsiin nyrkit puuskassa

”Ans tulla, poika. Meemmän siu pillin mukkaan tanssi.”

                             vips

                                    vips

                                           vips

                                                  vips suih

                                                                 jättävät railot,

                                                                 Välimereltä uivat valaat täyttämään

                                                                          pirskutin suolaista vettä

                                                                          meri narulla kuivumassa.

                                                                 Koloista liukuu kirmaavia hitusia.

Nuo Kissat!

Teroittavat Afrikan mantereeseen kynsiä

lihovat,

pitävät juominkeja,

kypsyvät

Saimme selville miksi auringonlaskujen nenänpäät ovat niin punaisia ja kiilteleviä,

makeahko haju yhdistyy tuntevaan nuolaisuun nykien.

Apropoo! Gather round gather round and see the wonders

Tassu karhea turkki melkein näkee ihokarvat hiljalleen väreilee kohoaa kostea lämpö pakkasessa.

N-Y-T NYT

yksi hypäjää

pahan ruumiillistuva, perin villejä otuksia, niin vinkeät silmät

yltyvät laukkaan, kirmaavat vieretysten

                              Ulkona neljä astetta. Olen varma.

Tiedän, että olet siinä

Yhä kuulen                    

                       mitä                 

                                        kuiskasit

             sateisesti

                              takanamme kevyinä

eivät sanat

                                kaipausta

                                                  aiheuta

                                      vaan                                 niiden lastauslaituri

                       Kuuma portti pimeydessä

Mihin olen matkalla

Aikakauden terälehtiportaalit vievät hiljaisimpiin umpikujiin.

Harras viiva

ja nyt

AndalusianSaharanMarseillesin yö lohkare pahuuden suuresta vuoresta

aavikoiden tummanpuhuvan hiekan kupertuneissa kämmenissä veden etsintä

mustan ja vaalean huikenteleva taistelu tapahtuu vain

kyky havaita heikkeneväinen ajan rutiseva loppu vetäytyy kuoreensa nirskahdus

käsitteissä poissulkevat toisensa tähän tulokseen tullut ja tuleva silloin

polttopisteen vähennyssumma taukoaa, missä mikään ei kulje

entiteettien keinotekoinen uuni freskossa seinä ja vanha rappaus sulautuu

vanhojen mestareiden partakarvat roskatuulet sinooperin hiukkaset lasin reunalta

suupielet ymmyrkäisinä ja hattu käsissä mytistettynä häpeää savussa jälki

oikeaoppisesti sinun koirasi jumala vääryyden näkymätön kädenjälki korroosion hampaissa laantumaton kysymys raahustaa saksojen piikkilanka-aidoissa

tämä nahkaisen luurangon uikutus pensselin pinta sen veri murtuvat rajoituksista

itsensä kiinnipito maailmassa, rankin luottamus materian olemassaoloon,

sillä jollain jumalalla on valkoisen paperin kammo näinkö maalaan tuulessa

väripaletin samoja sävyjä joka kolkkaan huudamme on helpompi ymmärtää

mineraalikatkut painautuvat iholle punamultamaalista railot kynsien halkeamiin

viereen aivan hitaasti posken nukka ja pellavaöljy etsinnälle ei näy loppua

Kaikki toistuu,

millä tahansa pituusasteella

              kaikesta maailman valosta

                                antaisin yhden kosketuksen itseeni,

ja siihen

mihin olen matkalla.