Juurrutan sormiani kämmeniin

istutan uudelleen

                          Pelloilla kortteet

                              kasvavat hiljaa kiinni taivaaseen ja sinä olet

                    taivaanpiirtämä

                                                   maahan okralaikkuina ja tuuli märkämaalaa siniharmaalla vesivärillä

                                                 jota kutsut tuuleksi niin varomattomasti

                                                                               kuin et välittäisi, mitä tummat ojat kuulevat
                         Sylini yli käy ympyrä

                                                            kylmä rintama levittäytyy ja sulkee auringon aavan hampaaseen

                               se kuolee niin kuin sotilas
                                                                                kunniassa jota kukaan ei ymmärrä
                                                                                elämässä jota kukaan ei muista