Ei nukkaakaan välissämme,
vaativat kädet
hamuamassa kylkeä kuin huulet
reisissä tutkien
viilettää luonnollinen rytmi
Jokaisessa huokosessa
haukkoo tila happea
mahdottomat palkeet
tiivistymässä pitkin
muinaista luuta
ojennuksessa
käsi vapisee
Viidakon paratiisilinnuista
varisee sulkia.
Kuin sumu, hitaasti ne
käpertyvät retkikunnan olkapäille.
Elimistön kiivas kuolinhuuto
kiirii tiheässä hajussa,
pisara banaaninlehdeltä
hukkuu
ihmiskäden toimesta
lammikkoon,
loukkaa maidonvalkeaa
orkideaa
miekka
tai hampaiden välistä ilma
kiivaasti kamppaillen
avaruus pullistuu matkalla
Ja kosteus vetää tulijan
tiukasti subtrooppiseen halaukseen.
Pelko,
joku outo tähtisumunsumun
puunto,
läpäisee estävät kämmenet,
jotka
edeten silittelevät
latvustossa hiipiviä kuoriaisia.
Opas osoittaa
auringosta länteen -
vielä valaisee linnunradan
juoksuaskel
sametinsineen upotettuissa
astinkivissä.
Siellä
-
sulkakäärme jännittänyt
lihaksia äärettömiin nopeuksiin,
kertonut jumaltaruja
kielellä,
joka on jäänyt kaikilta
kuulematta.
seuraa katsekontakti
Sssh!
Niljainen
matto ynisee maassa
hän nyökkää varmoin silmin
kääntyen
ja Magalhães mittailee
poispäin kaartavaa lakipistettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti